Jenni Siikanen
Jenni on toiminut koulutusohjaajana ja toimitusjohtajana Koirakoulu Silkkitassussa vuodesta 2006 alkaen. Jenni Siikanen on koulutukseltaan koirakoulutusohjaaja. Jennin tehtäviin kuuluu koirien koulutuksen lisäksi kurssitarjonnan ja sisällön jatkuva kehittäminen, sekä muut toimintaan liittyvät tehtävät.Jenni on ollut pienestä pitäen koirien kanssa tekemisissä niin harrastusten kuin kouluttamisenkin merkeissä. Tällä hetkellä Jennin kotona hänen taitojaan ylläpitää ja kehittää 5-vuotias ruskeapilkullinen dalmatiankoira Safir. Safirin kanssa lähellä sydäntä ovat temput ja toko. Safirille syntyi pentuja heinäkuussa 2010, joista pidämme yhden :) Uuden tulokkaan sekä Safirin kanssa olisi tarkoitus aloittaa tavoitteellisesti TOKO harrastus syksyllä 2010 ja katsoa jos agilitykin tempaisisi mukaansa. Jennin vahvuuksia on innostava ja mukaansa tempaava koulutustapa.
Henni Törmänen
Hei! Olen Henni Törmänen, päätoiminen opiskelija Hämeenlinnasta. Minulla on 5v
coton de tulear jonka kanssa harrastan tokoa ja olemme kokeilleet onneamme myös
agilityssä, tokoagiassa, hakuilussa ja raunioilla. Kisaamaan emme vielä ole
ennättäneet muussa kuin tokossa, mutta eiköhän sekin aika liene edessäpäin. Koirani
harrastuksiin kuuluu edellämainittujen lisäksi mandoliinin ja kitaran soitto sekä
temppuilu.Äidilläni on kennel ja siellä olen hoitanut koiria pienen ikäni, edelleen kotoa muuttoni jälkeen viikonloppuisin siellä käydessäni. Olen kouluttanut etenikin pentuja ja ulkomaantuonti aikuisia peruskoulutuksen saloihin. Haasteelliseksi sen tekee se, että aikuiset tuontikoirat eivät välttämättä ole nähneet muunlaista elämää kuin talon sisätila tai metsä.. Pennuille totuttelu on melko simppeliä, mutta ei sitten enää aikuiselle koiralle. Olen käyttänyt äitini koiria näyttelyissä ja tutustunut ohimennen myös junior handlerin saloihin.
Olen pitänyt pentukoulua kasvateillemme ja pitänyt vuoden myös koirakoulua, jossa sain tutustua itse monenrotuisiin ja -tasoisiin koiriin. Tahdon nähdä ympärilläni kauniisti käyttäytyviä koiria, mikä osaltaan auttaisi varmasti myös yhteiskuntaa sietämään paremmin koiria.
Lisäksi erityinen haaveeni olisi, ettei pikkukoiria pidettäisi vain seurakoirina, sillä pienet koirat pystyvät tekemään niin paljon muutakin. Tottelevaisuuskokeissa ja muissakin kisoissa olisi hienoa nähdä vieläkin suurempi rotujen kirjon kuin tähän asti. Yhteinen tekeminen lähentää koiraa ja omistajaa, miksi siis ei harrastettaisi jotain yhdessä? Molemminpuolisen turhautumisen välttämiseksi on hyvä, kun koiran omistaja oppii ymmärtämään koiraansa ja kertomaan asioista koiralle siten, että sekin ne ymmärtää.
Tanja Pekkalainen
Toimin kouluttajana Hämeenlinnassa. Kotosalta löytyy kaksi kultaistanoutajaa.
Nuoremman noutajamme kanssa kisaan tokossa EVL:ssä (erikoisvoittaja-luokassa).
Päälajimme (eli tokon) lisäksi harrastamme nomea (noutajien metsästyskoe-treenejä),
koiratanssia, agilitya, rallytokoa sekä päivittäisiä metsälenkkejä lähistön
metsässä. Vanhemman noutajamme kanssa olen harrastanut myös tokoa sekä koiratanssia
ja vieläkin omaksi iloksemme teemme näitä liikkeitä. Jonkin verran olemme käyneet
myös näyttelykehissä pyörähtämässä. Kotoa löytyy koirien lisäksi kaksi
maatiaiskissaa sekä akvaario kaloineen.
Koiria minulla on ollut koko aikuisikäni ja olen täysin "hurahtanut" koiraharrastuksiin. Koulutusmetodeihini kuuluu että koiran pitää saada nauttimaan yhdessä tekemisestä - sillä motivointi on kaiken alku. Koiran opettamisessa käytän positiivista vahvistamista, palkka tulee kun tekee oikein. Mutta jos ei tee oikein: niin sitten ei vain palkkaa tipu vaan tulee uusi yritys. Tarpeen tullen on myös muistettava helpottaa koiraa ettei tule liikaa epäonnistumisia (ts. varottava ettei koira turhaudu). Joissakin liikeissä käytän apuna targettia ja naksutinta. Se että jokainen koirakko on erilainen tekee työstä kivaa sekä haastavaa. Ja ihaninta on löytää jokaiselle se oma tapansa toimia koiransa kanssa.
Klaus Renfors
Olen ammatiltani koiranohjaaja. Minulla on itsellä nyt kolmas oma koira ja olen lapsesta asti ollut koirien kanssa tekemisessä. Nykyisen 5-v Labradorin noutaja nartun Ronjan kanssa on haku ja erityisesti hajutunniste ja esine haut olleet se päätoiminta. Nämä ovat eritoten koulutus vahvuuksiani.
Tokoa on treenattu lähinnä hyvän käytöksen ja hakujen onnistumisen varmistamiseksi. Aloitan kouluttajana Turussa. Koulutus periaatteeni on oikea aikainen palkkaus koiraa motivoivalla tavalla. Koulutuksen ajatuksena sekä tavoitteena saada koiran omistaja toimimaan yhdessä koiran kanssa siten, että näistä tulee mahdollisimman hyvä työ/harrastuspari.
Katariina Pirttikoski
Minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, bordercollie BH TK2 Fancaros Agaatti ”Fami” ja Karvakorvan Fuusio ”Fuusio”. Famin kanssa olen tutustunut moniin eri koiraharrastuslajeihin, ja olen kisannut Famin kanssa tottelevaisuuskokeen voittajaluokassa ja agilityn kakkosluokassa. Lisäksi Fami on suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen (BH) ja käynyt näyttelyissä. Pumi on vasta aloittelemassa harrastuksiaan eikä ole vielä ehtinyt kisoihin. Molempien kanssa harrastetaan myös paimennusta, haaveena olisi joskus selviytyä myös tässä lajissa kisoihin.Olen käynyt 4H:n dogsitterkurssin ja kouluttanut uusia dogsittereitä. Olen myöskin kouluttanut Suomen Border Colliet ja Australian Kelpiet ry:n aluekoulutuksissa tottelevaisuutta. Kävin syksyllä 2009 agilityn koulutusohjaajan kurssin, agilityssä olen ohjannut omaa pienryhmää kesästä 2008 asti. Sitä ennen olen 16 -vuotiaasta asti kouluttanut sekä agilityä että tottelevaisuuskoulutusta.
Kouluttamiseni perustuu aina oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Tarkoituksena olisi opettaa koiralle kerralla oikea toimintatapa, eikä opettaa ensin sinnepäin ja myöhemmin hinkata asioita paremmiksi. Koulutan Turussa.
Johanna Joutsiniemi
Olen 27- vuotias koiraharrastaja ja kouluttaja Tuusulasta. Ammatiltani olen nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaaja sekä valmistumassa koirankoulutusohjaajaksi. Kouluttamista olen opiskellut kolmeosaisella koirankoulutusohjaajan kurssilla, missä ollaan syvennytty koulutusteknologiaan ja oppimisteorioihin sekä kytketty teoriatietoa käytännön kouluttamiseen huomioiden koiran laji- ja rotutyypillinen käyttäytyminen.Itselleni erilaiset eläimet aina hevosista jyrsijöihin ja niiden kanssa harrastaminen on ollut osa elämääni jo pienenä. Tällä hetkellä meillä on venäjänvinttikoira Kasperi ja samanrotuinen urospentu on tuloillaan kesällä. Kasperin kanssa harrastamme tokoa, näyttelyissä käyntiä, kotitemppuilua sekä olemme aloittamassa ratajuoksua.
Ohjaajana toimiessani pyrin luomaan kannustavan ja mukavan ilmapiirin, jossa myös huomioin ja ohjaan mahdollisuuksien mukaan koirakoita yksilöllisesti kunkin lähtötason mukaan.
Kun halutaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä ajateltuna hedelmällisiä tuloksia koirankoulutuksessa, täytyy sen olla mielekästä, motivoivaa ja palkitsevaa ennen kaikkea koiralle. Siksi pyrin käyttämään pääasiassa positiivista vahvistamista kouluttamisen moottorina, jolloin en aiheuta koiralle vahinkoa, pelkotiloja tai muita tunteita, jotka taas synnyttäisivät erilaisia ulkoisia ei toivottuja oireita. Mielestäni on hienoa ja motivoivaa nähdä kun koiran ja omistajan välinen vuorovaikutus paranee ja koulutus edistyy sen ollessa vielä hauskaa kummallekkin!
Kouluttamiseni perustuu eri oppimistekniikoille joita ovat pääasiassa sieppaaminen, muovaaminen, kohdentaminen ja houkuttelu. Sieppaaminen (capturing),on tekniikka, jossa koira aluksi tekee sattumalta jonkin asian, josta tämän palkitaan useita kertoja minkä jälkeen toiminto nimetään. Näin koira oppii pikkuhiljaa tekemään asian käskysanasta (esim. luoksetulo liike). Kouluttamis metodini perustuvat myös käytöksen muovaamiseen eli asteittain etenevään koulutukseen(shaping). Pyrin myös hyödyntämään kohdentamista eri hajoituksissa mahdollisuuksien mukaan (targeting).
Untu Jantunen
Olen Una Jantunen 36.v,Espoosta. Perheeseeni kuuluu 1-vuotias Santeri poikani,
mieheni Pekka sekä karvatassuja afgaaninvinttikoirat Toivo 5.v ja Soili 10.v, sekä
kolme kissaa Mauno, Moona ja Nelli. Olen harrastanut koiria parisenkymmentä vuotta ja sitä ennen olin armoton hevoshullu. Kasvatan myös eurooppalaisia lyhytkarvakissoja kennelnimellä Untuvan sekä yhdessä siskoni kanssa afgaaninvinttikoiria kennelnimellä Xanaghan's. Vinttikoirista minulla on ollut myös englanninvinttikoira Leevi sekä ensimmäinen afgaanini Paavo joka oli ensimmäinen afgaani suomessa jolla on agilitysertti ja edelleen se on ainoa uros. Tosin toivon, että Toivosta saan toisen uroksen jakamaan tätä.
Paavo oli koira jonka kanssa agilityn aloitin ja hurahdin lajiin samantien. Ensimmäisiä kertoja, kun kentälle astelimme meille hieman naurahdeltiin ja todettiin, että juu yritä toki... Kyllä monta hylkyä tuli kun kisakentille lähdimme, mutta periksi en antanut ja monen kisakumppanin kannustukset saivat jatkamaan ja kun vihdoin se viimeinen kuma tuli saavutettua olo oli kyllä mitä mahtavin .
Harrastan koirieni kanssa myös vinttikoiralajeja maastot ja rata ovat tulleet tutuksi mutta nyt ovat näyttelyt olleet enemmän meillä kalenterissa, sillä kun poikani ilmoitti maailmaantulostansa, jäi nuo kovempaa kuntoa tarvitsevat lajit. Nyt olisi tarkoitus sitten lähteä taas aktiivisempaan elämään takaisin ja aloittaa Toivonkin kanssa kisaaminen agilityssä. Syksyllä perheemme kasvaa myös yhdellä karvatassulla lisää, kun perheeseemme astelee pieni kääpiömäyräkoiravauva jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Olen siis kouluttanut jokaisen koirani ja jokaisen kanssa myös harrastanut ja agilityäkin on tullut jokaisen kanssa ainakin kokeiltua. Pidin myös pitkään treenejä afgaaniporukalle yhdessä ystäväni kanssa ja muutama vuosi sitten saimmekin toteutettua yhteisen haaveen, että jonain päivänä meillä olisi agirodussa afgaanijoukkue! Se oli aikamoinen suoritus mutta taisimme jäädä monen kisaajan mieleen kommeluksinemme ja liehuturkkeinemme :).
Mielestäni jokainen koira tarvitsee arkitottelevaisuuden jo ihan yhteiskuntakelpoisuudenkin takia. Siksi olen myös sitä mieltä, vaikka minulla ei ehkä ole maailman helpoin koulutettava rotu kotona, tarvitsee se myös koulutusta, jotta ei tarvitse pelätä joka mutkassa koiran lähtevän karkuun. Ja siinä missä muutkin rodut, tarvitsee afgaanikin hauskaa ja mukavaa tekemistä mamman tai papan kanssa ja siihen koiraan pitää luoda suhde, jotta homma onnistuu. Koira ei ole pelkkä näyttelyesine joka otetaan esille vain, kun siitä on jotain hyötyä. Jokainen koira on yksilö ja sille on tehtävä sen luonteenomaisesti koulutusta. Se ei aina ole helppoa mutta, kun siinä onnistuu se palkitsee varmasti.
Marinka Lintulaakso-Brown
Olen 32-vuotias koirailija Helsingistä. Olen ollut syntymmästä asti koirien
kanssa tekemisissä. Vanhempani harrastivat saksanpaimenkoirien kanssa
palveluskoira puolella ja kasvattivat myös partacollieita ja cairn
terriereitä. Lapsesta asti yleisin leikkipaikka oli kulutuskentän tai
näyttelykehän reunus. ;) Itse aloitin oman koirailun noin 10 vuotiaana
agilityllä ja näyttelyillä. Tällä hetkellä kotona asustelee minun, mieheni ja tyttäreni kanssa 2 doobermannia ja kääpiöpinseri. Harrastuksena meillä on tottelevaisuuden lisäksi, jäljestys, koiranäyttelyt ja vanhempi doobermanni käy myös lastenvedoissa lapsia viihdyttämässä. Kasvatan myös pienimuotoisesti rotujani. Ensimmäinen oma doobermann pentueeni olisi tarkoitus syntyä 2010. Olen aloittanut opinnot ongelmakoirakouluttajaksi.
Itse pidän tärkeänä koirankouluttamisessa kivana ja tarpeellisena tekemisenä koiran ja omistajan kesken. Koirien kanssa työskennellessä pitää aina olla pitkäjänteinen ja oikeidenmukainen saadakseen tulosta aikaan. Koulutus metodeja on monia ja jokaisen koirakon kanssa on löydettävä keino mikä toimii parhaiten. Paras palkkio itselleni kouluttamisessa on hyvin toimiva koirakkko joka nauttii yhdessä tekemisestä.
Marina Kärkkäinen
Koiraharrastukseni virisi jo pikkutyttönä Suomen ajokoirien parissa. Voi
kuinka jännittävää oli kuunnella myöhäissyksyllä Karjaan mökin portailla
Bettyn jänisajoa. Kyllä koiran haukusta tunnistaa, se on varma se. Kiitos
Vaarini ja Isoäitini että sain tutustua koirien maailmaan jo lapsena,
tietämättömänä siitä mihin se johti. Jälkikäteen ajateltuna koiraihmiseksi
synnytään. Koiravalintani oli itsestään selvä ja tammikuussa 1991 mieheni ostikin minulle lahjaksi Dobermannin ollessani vain 19-vuotias ja hyvin tietämätön siitä mitä tekisin elämässäni 10- vuotta myöhemmin. Kasvatustyöni alkoi sinä päivänä kun ymmärsin Blackien arvon. Terve koira jonka pää oli kunnossa. Ulkomuodollisesti EH;n koira mutta sillä ei ole merkitystä tässä kohtaa. Blackie jätti tassunjälkensä pentuihinsa ja vei todella hyviä ominaisuuksiaan eteenpäin kahden erittäin hienon uroksen kanssa. Olen omistanut 4 dobermannia joista nyt järjestyksessä 4.s on kotona kasvamassa.
Olen kilpaillut Tokossa kaikkien koirieni kanssa sekä ensimmäisellä myös Agilityssä jaZTP- testikin tuli tehtyä BH on tehty kaikille koirilleni ja Bebelle se on työn alla. PK- lajeista olen harrastanut Suojelua, Jälkeä ja jonkin verran Hakua. Canicrossia on kokeiltu kahdesti ja tuloksena on ollut Junioreiden SM- Pronssi - 08 ja Hopea - 09. Kaiken kaikkiaan kasvattini Bäbie´s Garden Million Dollar Baby kotoisammin Bebe on osoittautunut erittäin oppivaiseksi ja työinnokkaaksi koiraksi- Juuri sellaiseksi mitä palveluskoiralta odotan. Mikäs sen mukavampaa kun hyvin käyttäytyvä koira- Oli se kooltaan suuri tai pieni - Hyvät tavat ovat aina arvossa!
*Kennelnimi 1993
* Agility koulutusohjaajakurssi
* Koiran kouluttajakurssi
* Kasvattajan peruskurssi
* Kasvattajan jatkokurssi
* Jalostusneuvojan peruskurssi
* Jalostusneuvojan jatkokurssi
* Kehäsihteerikurssi
* Ulkomuototuomareiden alkeiskurssi
* MH C- Toimihenkilökurssi
Michela Kärkkäinen
Olen Michela Kärkkäinen, tällä hetkellä opiskelen vielä vantaalla.
Koirien kanssa olen ollut tekemisissä lapsesta saakka, koska äidilläni on kenneli.
Erityisesti olen kasvanut Dobermannien kanssa ja ihastunut niiden palveluhaluiseen
luonteeseen ja monikäyttöisyyteen. Nyt minulla on työn alla äitini kanssa meidän yhteinen 3½ vuotias, oma kasvatti narttu "Bebe".
Beben kanssa juoksen ja treenaan aina SM tasolle saakka, näyttelyissäkin olemme kerinneet käymään.
Meiltä löytyy siis parina vauhtia ja intoa, mutta ennen kaikkea hyvää arkitottelevaisuutta.
Olen huomannut kouluttajana, että parhaiten edetään positiivisella vahvistuksella. Koulutuksen pitää olla hauskaa ja siinä saa olla pilkettä silmäkulmassa.
*Canicross SM Pronssia -08
*Canicross SM Hopeaa -09
Linda Paasimaa
Hei, olen Linda Paasimaa, vuosimallia -88 oleva koirien koulutusohjaaja
Espoosta. Omaan laumaan kuuluu tytär vuosimallia -07, saksanpaimenkoira
Ninja, bordercollie Bea, sekä kaksi maatiaiskissaa. Ninjan kanssa on tutustuttu erilaisiin harrastulajeihin kuten tottikseen, tokoagiin, rallytokoon, canicrossiin, metsäjälkeen ja hakuun. Terveydellisistä syistä Ninjan kanssa ei harrasteta tuloshakuisesti, vaan pyritään pitämään mieli ja ruumis kunnossa.
Bean kanssa harrastan päälejeina pelastuskoira raunioita ja tokoa. Siinä sivussa harjoitellaan pelastuskoira hakua, temppuja, hajutunnistusta, käydään pyörähtämässä näyttelyissä, sekä kesällä aletaan harjoittelemaan canicrossia. Kokeisiin mennään, kunhan ohjaaja saa kisajännityksensä hallintaan.
Koulutuksen on oltava hauskaa sekä koiralle, että ohjaajalle. Suosin koulutuksessa positiivista vahvistamista, on upeaa nähdä kun koira tekee iloisesti töitä ohjaajansa kanssa.
Mika Leino
Nimeni on Mika Leino ja olen 30-v Espoolainen, jolla on aina ollut
kiinnostusta koirista. Olen suorittanut kennelliiton TOKO-ohjaajakurssin,
sekä mm. tokoagi ja rally-toko ohjaajakurssit. Koiria kotoani löytyy kaksin
kappalein, eli -06 syntynyt spn Ninja, sekä -08 syntynyt bcn Bea. Haaveissa
olisi lauman jatkeeksi vielä Malinois, kunhan nykyiset koirani saavat hieman
lisää ikää. Ninjan kanssa on harrastettu tottista, tokoagia, rally-tokoa,
metsäjälkeä, sekä hakua. Ninja toimii "demo" koiranani kaikissa lajeissa
mitä opetan. Bean kanssa harrastetaan TOKOa, raunioita, hakua, rally-tokoa
ja hieman temppuja. Ohjaajana olen rauhallinen, huumorintajuinen ja koulutan
koirat yksilöinä (kahta samanlaista koiraa ei ole).
Mirka Tähtinen
Olen helsinkiläinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Koulutukseltani olen
lähihoitaja.Omistan tällä hetkellä kaksi belgianpaimenkoiraa, malinois narttu "Grip" 4,5 v. ja tervueren uros "Toivo" 2.v. Harrastan koirieni kanssa päälajeina tokoa sekä suojelua.
Malinois narttuni Grip on suorittanut BH:n. Lisäksi se on suorittanut tokossa sekä alokas- että avoimenluokan ykköstuloksilla. Meillä on nyt kilpailuoikeus tokon voittajaluokkaan ja jatkamme kisaamista, jos koirani pääsee eroon silmän kortisonitipoista (dopingsäännöt). Grip osaa lähes tulkoon kaikki voittajaluokan liikkeet sekä osan EVL:n liikkeistä. Tokon lisäksi olen treenannut Gripin kanssa metsäjälkeä, suojelua sekä KNPV:tä (hollannin poliisikoirakoe). Metsäjäljellä olisi mukava päästä kokeisiin, jos koiran tilanne sen tulee sallimaan. Grip osaa jäljestää sekä metsässä että pellolla ja olisi pientä hiomista vaille valmis metsäjäljen alokasluokkaan.
Tervueren uros Toivon kanssa harrastan suojelua. Tämän kauden tavoitteina meillä on BH- koe sekä suojelun alokas -ja avoinluokka.
Aikaisempien, jo edesmenneiden koirieni kanssa olen harrastanut monia eri lajeja ja treenannut monissa eri treeniporukoissa. Minulle ykköslaji on suojelu ja sitä olen treenannut aktiivisesti 6 vuotta. Tässä ohessa olen kouluttanut samalla koirilleni tokoa sekä kisannut tokossa. Näiden lajien lisäksi olen päässyt tutustumaan, sekä jonkin verran treenaamaan koirilleni hakua sekä agilitya.
Minulle koiran kanssa työskentelyssä on mielekkäintä nähdä koiran pääsevän toteuttamaan luontaisia viettejään. On hienoa katsella innokasta koiraa "työnteossa" oli laji sitten mikä hyvänsä! Treenatessa on aina hyvä muistaa, että jokainen koira on yksilö ja koulutus täytyy toteuttaa sen mukaisesti.
Sonja Meuronen
Olen Sonja Meuronen Lappeenrannasta. Aina lapsuudenkodistani lähtien
olen ollut tekemisissä koirien kanssa. Valmistun keväällä
koulutusohjaajaksi. Tarkoitus olisi tuoda Silkkitassun koulutukset
Lappeenrantaan, mutta minuun voi tutustua kouluttajana myös
Helsingissä.Kotona asustaa kaksi bordercollieta, joiden kanssa ollaan tutustuttu useampaan lajiin. Tällä hetkellä kuitenkin harrastetaan pääsääntöisesti tokoa, pelastushakua ja agilitya. Molemmat koirat ovat suorittaneet BH- kokeen, tokossa on tarkoitus siirtyä nyt myös nuoremman koiran (TK2) kanssa voittajaluokkaan. Vanhempi koirani on suorittanut aiemmin myös rauniokokeen.
On valtavan hienoa katsoa, kun koira tekee suurella innolla ja ilolla töitä. Tähän olen pyrkinyt myös omien koirieni kanssa ja tätä haluan opettaa myös muille. Haluan luoda kursseille iloisen koulutustunnelman, jossa jokainen koira ja ohjaaja viihtyvät.
Kuvia:
